Kun tarvitaan lomaa omasta elämästä

Tuntuu, että viime aikoina on oltu vähän kovilla. Ehkä se on ihan ymmärrettävää yhden läpi yön heräilevän taaperon, yhden erityislapsen ja yhden teini-ikäisen taloudessa, mutta siltikin harmittaa. Pitkään paketti pysyi nimittäin tosi hyvin kasassa, mutta kun soppaan heitetään muutaman yön valvottavat sairastelut toisensa perään ja päivisin uhmiksen erityisen hankalat olotilat, pelikenttä alkaa vähän rakoilla.

Minä ja Mies ollaan kumpikin eletty tämä elämänvaihe jo aiemminkin. Siitä puhuttiin jopa paljon silloin kun mietittiin, ihanko tosiaan sitä vielä halutaan kurahousujen pariin. Taisin jopa olla niin dramaattinen, että sanoin ettei yksikään parisuhde selviä hyvänä pikkulapsiarjesta. No silloin en tietenkään osannut kuvitella, että se pikkulapsiarki olisi sitten kaiken lisäksi vielä arkea erityislapsen kanssa...

Tiedän kyllä ihan hyvin miten tätä polkua pitäisi kulkea. Tiedän että ikävät tiuskaisut ja antamatta jäävät halaukset tekevät kulkemisen koko ajan liukkaammaksi ja huterammaksi. Ja vaikka välillä sovittaisiinkin, irtonaisia kiviä päätyy matkalle koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta ihan pienetkin ilmeet ja eleet tulkitaan väärin ja ne suistavat sen hataran tasapainon. Ja sitten sitä ei olekaan enää helppo korjata. 

Usein me mennään kyllä Miehen kanssa synkassa. Kun toinen näyttää olevan lähellä henkistä reunaa, toinen löytää jostain vielä ekstravaihteen kärsivällisyyttä. Ymmärretään että ollaan samalla puolella. Mutta joskus se ei vain onnistu. Sellaisina päivinä kun vaikkapa Poika Erityisen ihan kaikki jutut menee pilalle, Poika Pienimmäinen ei viihdy missään muualla kuin sylissä, ja molemmilla olisi joku oma tärkeä juttu tehtävänä, on vaikea löytää harmonista fiilistä.

Ehkä pitäisi opetella olemaan tämänkin suhteen armollisempi ja hyväksyä, että nämäkin on normaaleja tunteita. Joskus saa ottaa päähän. Siitä pitäisi vain päästä yli mahdollisimman vähäisin vaurioin. Ilman että pikkukivet jää kummankaan kenkiin hiertämään.

Onneksi joskus voi myös jättää ne kuluneet nurkat ja lähteä lomalle. Sitä meillä pyritään tekemään mahdollisimman usein, jos arki muuten meinaa kaataa alleen. Paljain jaloin ja hiekassa kun on välillä paljon mukavampi tallustaa.