Mansikka-seljankukkajuustokakku ja mustikka-valkosuklaajuustokakku
Olen aina välillä leikitellyt ajatuksella, että tekisin pienimuotoisesti kakkuja myös tilauksesta. Toistaiseksi homma on jäänyt siihen, että pitäisi selvitellä mitä kaikkea siihen liittyy. Välillä olen kuitenkin tehnyt kakkuja ystäville, lähinnä silloin kun tekee mieli leipoa ja se sopii aikatauluihin. Nyt onnistuinkin viime lauantaiksi lupaamaan kolme kakkua, joten siinä pitikin jo suunnitella ja valmistella juttuja aika paljon etukäteen.
En ole vähään aikaan tehnyt niinkään perinteisiä juustokakkuja, vaikka joskus aiemmin tein oikeastaan vain niitä. Siksi olikin kiva taas tarttua tällaiseen projektiin. Välillä on tuntunut, että juustokakun täyte on tullut hieman liian tiiviiksi omaan makuuni, joten nyt pohdin jo etukäteen, millä rakenteeseen saisi varmasti riittävästi kuohkeutta. Muistan joskus kauan kauan sitten Valion sivuilla olleen suklaajuustokakun ohjeen, johon tuli kermavaahdon lisäksi valkuaisvaahtoa. Siinä oli kiva rakenne, mutta tiedän monen vierastavan raakaa valkuaista. Tästä hyppäsin sitten seuraavaan ajatukseen, että entäpä jos sen vaahdon kypsentäisi italialaisen marengin tyyliin.
Kakkujen makuja mietin myös pitkään. Toiveena oli marjoja, joten päädyin mansikkaan ja mustikkaan. Alimman kerroksen halusin molempiin kakkuihin ehdottomasti valkoiseksi, mutta en halunnut niistä keskenään saman makuisia. Pallottelin kaikkia valkoisia makuja ja lopulta päädyin valkosuklaaseen ja seljankukkaan. Valkosuklaata siis mustikan kaveriksi ja seljankukkaa mansikalle.
Keitin jo hyvissä ajoin marjoista soseet ja paseerasin mustikat. Pakastin sitten nämä valmiit täytteet ja purkitin valmiiksi sopivan määrän mehua kiilteitä varten. Halusin runsaita makuja, joten keitin seljankukkamehusta myös valmiin siirapin, ettei liiallinen neste vain pilaisi massan rakennetta.
Käytän nykyään lähestulkoon aina mascarponea. Jotenkin olen ihastunut sen täyteläiseen makuun ja pehmeyteen verrattuna muihin tuorejuustoihin. Ongelmana on ollut laktoosittoman mascarponen saatavuus, enkä koskaan ole voinut olla varma, mistä lähikaupasta sitä saisi. Onneksi ainakin tällä hetkellä sitä on Lidlin valikoimassa, mikä on tietysti helpottanut mascarponenmetsästystäni huomattavasti.
Tein mansikkakakulle vaniljapohjan ja mustikkakakulle suklaapohjan - taas sen oman luottoreseptini mukaan (katso täältä). Tällä kertaa ei tarvittu gluteenitonta, joten tein pohjan ihan vehnäjauhoilla. Puolikkaasta annoksesta tuli muuten juuri sopivan paksuinen pohja 25 cm ja 16,5 cm vuokiin. Pienemmät pohjat paistoin suoraan pakastimeen, niin voin ne käyttää sitten joskus myöhemmin, ja näistä isommista leikkasin pohjat työn alla oleville kakuille.
Kostutin pohjia ihan kevyesti, suklaata mustikkalikööri-vesi-tomusokeriseoksella ja vaniljaa seljankukkamehulla.
Yhdessä kakussa (22,5 cm) on
2 purkkia mascarponea
4 dl kermaa
kahden valkuaisen verran italialaista marenkia
Nämä määrät jaetaan siis puoliksi kahdelle kerrokselle. Mascarponen vatkasin ensin notkeaksi, sitten sekoittelin siihen joko valkosuklaan, seljankukkasiirapin, mansikkapyreen tai mustikkapyreen. Liivatelehteä laitoin aina yhteen puolikasannokseen 4-5 riippuen vähän siitä, mitä lisuketta täytteeseen tuli. Eli liivatteen sulatin täytteeseen sopivaan mehuun ja sekoitin sen mascarponeseokseen. Lopuksi kääntelin joukkoon kermavaahdon ja italialaisen marengin. Massa oli juuri sopivan kuohkeaa, mutta kuitenkin riittävän pehmeää, että kerrokset oli helppo levitellä tasaiseksi hyytymään.
Sen verran reilusti tuota täytettä muuten tällä ohjeella tulee, että tein myös pienenpienet testikakut kahvikuppeihin Miehen kanssa päiväkahville nautittavaksi.
Kiilteessä noudatin 1 dl nestettä = 1 liivatelehti -ohjetta. Koristeena oli pursotettua kerma-mascarpone-seosta, valkosuklaata, sopivia marjoja, syötäviä kukkia ja sokerihelmiä, ja lopuksi sitten suklaasta pursotetut ja kultaspraylla maalatut pykälä-merkit. Pitihän kakusta jotenkin näkyä myös vastaanottajansa lakimieheksi valmistuminen. Kyllä oli ihana sitten jälkeenpäin kuulla, että kakuista oli todella tykätty.
En ole vähään aikaan tehnyt niinkään perinteisiä juustokakkuja, vaikka joskus aiemmin tein oikeastaan vain niitä. Siksi olikin kiva taas tarttua tällaiseen projektiin. Välillä on tuntunut, että juustokakun täyte on tullut hieman liian tiiviiksi omaan makuuni, joten nyt pohdin jo etukäteen, millä rakenteeseen saisi varmasti riittävästi kuohkeutta. Muistan joskus kauan kauan sitten Valion sivuilla olleen suklaajuustokakun ohjeen, johon tuli kermavaahdon lisäksi valkuaisvaahtoa. Siinä oli kiva rakenne, mutta tiedän monen vierastavan raakaa valkuaista. Tästä hyppäsin sitten seuraavaan ajatukseen, että entäpä jos sen vaahdon kypsentäisi italialaisen marengin tyyliin.
Kakkujen makuja mietin myös pitkään. Toiveena oli marjoja, joten päädyin mansikkaan ja mustikkaan. Alimman kerroksen halusin molempiin kakkuihin ehdottomasti valkoiseksi, mutta en halunnut niistä keskenään saman makuisia. Pallottelin kaikkia valkoisia makuja ja lopulta päädyin valkosuklaaseen ja seljankukkaan. Valkosuklaata siis mustikan kaveriksi ja seljankukkaa mansikalle.
 |
| Mansikka-seljankukkajuustokakku ja mustikka-valkosuklaajuustokakku |
Keitin jo hyvissä ajoin marjoista soseet ja paseerasin mustikat. Pakastin sitten nämä valmiit täytteet ja purkitin valmiiksi sopivan määrän mehua kiilteitä varten. Halusin runsaita makuja, joten keitin seljankukkamehusta myös valmiin siirapin, ettei liiallinen neste vain pilaisi massan rakennetta.
Käytän nykyään lähestulkoon aina mascarponea. Jotenkin olen ihastunut sen täyteläiseen makuun ja pehmeyteen verrattuna muihin tuorejuustoihin. Ongelmana on ollut laktoosittoman mascarponen saatavuus, enkä koskaan ole voinut olla varma, mistä lähikaupasta sitä saisi. Onneksi ainakin tällä hetkellä sitä on Lidlin valikoimassa, mikä on tietysti helpottanut mascarponenmetsästystäni huomattavasti.
Tein mansikkakakulle vaniljapohjan ja mustikkakakulle suklaapohjan - taas sen oman luottoreseptini mukaan (katso täältä). Tällä kertaa ei tarvittu gluteenitonta, joten tein pohjan ihan vehnäjauhoilla. Puolikkaasta annoksesta tuli muuten juuri sopivan paksuinen pohja 25 cm ja 16,5 cm vuokiin. Pienemmät pohjat paistoin suoraan pakastimeen, niin voin ne käyttää sitten joskus myöhemmin, ja näistä isommista leikkasin pohjat työn alla oleville kakuille.
Kostutin pohjia ihan kevyesti, suklaata mustikkalikööri-vesi-tomusokeriseoksella ja vaniljaa seljankukkamehulla.
Yhdessä kakussa (22,5 cm) on
2 purkkia mascarponea
4 dl kermaa
kahden valkuaisen verran italialaista marenkia
Nämä määrät jaetaan siis puoliksi kahdelle kerrokselle. Mascarponen vatkasin ensin notkeaksi, sitten sekoittelin siihen joko valkosuklaan, seljankukkasiirapin, mansikkapyreen tai mustikkapyreen. Liivatelehteä laitoin aina yhteen puolikasannokseen 4-5 riippuen vähän siitä, mitä lisuketta täytteeseen tuli. Eli liivatteen sulatin täytteeseen sopivaan mehuun ja sekoitin sen mascarponeseokseen. Lopuksi kääntelin joukkoon kermavaahdon ja italialaisen marengin. Massa oli juuri sopivan kuohkeaa, mutta kuitenkin riittävän pehmeää, että kerrokset oli helppo levitellä tasaiseksi hyytymään.
Sen verran reilusti tuota täytettä muuten tällä ohjeella tulee, että tein myös pienenpienet testikakut kahvikuppeihin Miehen kanssa päiväkahville nautittavaksi.
Kiilteessä noudatin 1 dl nestettä = 1 liivatelehti -ohjetta. Koristeena oli pursotettua kerma-mascarpone-seosta, valkosuklaata, sopivia marjoja, syötäviä kukkia ja sokerihelmiä, ja lopuksi sitten suklaasta pursotetut ja kultaspraylla maalatut pykälä-merkit. Pitihän kakusta jotenkin näkyä myös vastaanottajansa lakimieheksi valmistuminen. Kyllä oli ihana sitten jälkeenpäin kuulla, että kakuista oli todella tykätty.
 |
| Mustikka-valkosuklaajuustokakku |
 |
| Mansikka-seljankukkajuustokakku |
Kommentit
Lähetä kommentti