Veikeä mango-passionjuustokakku
Olen monta kertaa ihaillut kuvia graafisista jälkiruokamaljoista, joissa eri kerrokset esim. pannacottaa tai chiavanukasta on hyydytetty marjakerrosten kanssa vinottain. Jonain yönä ajatus samaan tyyliin tehdystä juustokakusta pyöri mielessäni. Mitään varsinaista tarvetta kakulle ei ollut, mutta ajatus oli niin vahva, että heti kun Poika Pienimmäisen ensimmäisten päiväunien aika lähestyi, kärräsin hänet lähikauppaan aineksia ostamaan. Kun sitten suunnitelmieni mukaisesti uni hänet kotimatkalla yllätti, ryhdyin hirveällä kiireellä hommiin. Jos jotain, niin aikaahan tällainen kakku vaatii, ja sitä minulla harvoin on. Itse asiassa Poika Pienimmäinen on nukkunut tosi lyhyitä päiväunia viime ajat ja se jos joku hankaloittaa tämän äidin harrastusta.
No niinhän siinä tietysti kävi, että Poika Pienimmäinen nukkui taas vain olemattoman hetken, mutta jotenkin sain kakun silti päivän mittaan tehtyä. Ja voi että miten onnellinen olin, kun sain reunakalvot poistettua! Tästä tuli kaunotar.
Pohja oli aiemmin tekemääni luottosuklaakakkupohjaa, jota pitäisi kyllä olla aina pakastimessa. Mascarponea ja kuohukermaa käytin massan pohjana. Mangoa oli kahdessa muodossa, kaupan pakasteesta paloina ja smoothiepussista valmiina soseena. Passionhedelmät ostin tuoreena. Tähän pakastemangoon liittyi muuten ällö havainto: se haisee mielestäni melko paljon kalalta (ja vähän ehkä maistuukin). Olen huomannut tämän kerran aiemminkin, mutta nyt se oli minusta jopa häiritsevää. Mangon paloja en siis uskaltanut käyttää juurikaan, joten kakun maku jäi vähän turhan miedoksi.
Juustokakkuohjeissa kehotetaan usein lisäämään kermavaahto vasta liivatteen lisäämisen jälkeen. Itse oikaisen tässä aina ja vatkaan mascarponen ja kerman kestäväksi vaahdoksi. Hyvin se liivatteen lisäämisen kuitenkin kestää, ja tässäkin oli helpompi jakaa valmis massa neljään osaan ja maustaa jokainen niistä eri tavoin. Yhdessä valkoisessa kerroksessa oli vaniljarahkaa ja vaniljaa, toisessa tämän lisäksi passionhedelmää, ja kahdessa keltaisessa kerroksessa oli mangorahkaa ja tietysti mangososetta.
Kirkkaan osan nesteenkin kanssa tuli vielä vähän takapakkia, kun kaupasta ostamani juoma olikin mielestäni ruman väristä. Sitä en siis voinut käyttää ja kauppaan en Poika Pienimmäsen kanssa halunnut enää uudestaan lähteä, joten jouduin keittelemään nesteen itse. Eihän sekään sitten niin hyvää ollutkaan, kun hedelmien oma maku jäi turhan vähäiseksi.
Tarkoitukseni oli testata uutta tapaa tehdä juustokakkua ja se tässä sentään onneksi toteutui. Eli idea oli kuitenkin tosi toimiva, kunhan muistaa pari juttua. Massan on ensinnäkin oltava riittävän löysää, jotta sen saa hyydytettyä tasaisesti vinoon. Hyydytys on syytä tehdä pakastimessa, tai muuten kakun tekoon menee ikuisuus. (Tässäkin kakussa oli kuusi eri vaihetta.) Liivatetta on oltava riittävästi, jotta korkeassa kakussa alakerta kantaa yläkerran kunnialla ja pullistelematta. Siinä onkin jo haastetta pitää kakku kuitenkin miellyttävänä suutuntumaltaan.
Aion ehdottomasti kehitellä tätä ideaa eteenpäin ja ensi kerralla testata vahvemmilla makuyhdistelmillä. Ehkä kuitenkin odotan, että kakulle löytyy joku käyttötarkoituskin. Tätä kun jouduttiin tuhoamaan urakalla ihan kotivoimin...
No niinhän siinä tietysti kävi, että Poika Pienimmäinen nukkui taas vain olemattoman hetken, mutta jotenkin sain kakun silti päivän mittaan tehtyä. Ja voi että miten onnellinen olin, kun sain reunakalvot poistettua! Tästä tuli kaunotar.
 |
| Mango-passionjuustokakku |
Pohja oli aiemmin tekemääni luottosuklaakakkupohjaa, jota pitäisi kyllä olla aina pakastimessa. Mascarponea ja kuohukermaa käytin massan pohjana. Mangoa oli kahdessa muodossa, kaupan pakasteesta paloina ja smoothiepussista valmiina soseena. Passionhedelmät ostin tuoreena. Tähän pakastemangoon liittyi muuten ällö havainto: se haisee mielestäni melko paljon kalalta (ja vähän ehkä maistuukin). Olen huomannut tämän kerran aiemminkin, mutta nyt se oli minusta jopa häiritsevää. Mangon paloja en siis uskaltanut käyttää juurikaan, joten kakun maku jäi vähän turhan miedoksi.
Juustokakkuohjeissa kehotetaan usein lisäämään kermavaahto vasta liivatteen lisäämisen jälkeen. Itse oikaisen tässä aina ja vatkaan mascarponen ja kerman kestäväksi vaahdoksi. Hyvin se liivatteen lisäämisen kuitenkin kestää, ja tässäkin oli helpompi jakaa valmis massa neljään osaan ja maustaa jokainen niistä eri tavoin. Yhdessä valkoisessa kerroksessa oli vaniljarahkaa ja vaniljaa, toisessa tämän lisäksi passionhedelmää, ja kahdessa keltaisessa kerroksessa oli mangorahkaa ja tietysti mangososetta.
Kirkkaan osan nesteenkin kanssa tuli vielä vähän takapakkia, kun kaupasta ostamani juoma olikin mielestäni ruman väristä. Sitä en siis voinut käyttää ja kauppaan en Poika Pienimmäsen kanssa halunnut enää uudestaan lähteä, joten jouduin keittelemään nesteen itse. Eihän sekään sitten niin hyvää ollutkaan, kun hedelmien oma maku jäi turhan vähäiseksi.
Tarkoitukseni oli testata uutta tapaa tehdä juustokakkua ja se tässä sentään onneksi toteutui. Eli idea oli kuitenkin tosi toimiva, kunhan muistaa pari juttua. Massan on ensinnäkin oltava riittävän löysää, jotta sen saa hyydytettyä tasaisesti vinoon. Hyydytys on syytä tehdä pakastimessa, tai muuten kakun tekoon menee ikuisuus. (Tässäkin kakussa oli kuusi eri vaihetta.) Liivatetta on oltava riittävästi, jotta korkeassa kakussa alakerta kantaa yläkerran kunnialla ja pullistelematta. Siinä onkin jo haastetta pitää kakku kuitenkin miellyttävänä suutuntumaltaan.
Aion ehdottomasti kehitellä tätä ideaa eteenpäin ja ensi kerralla testata vahvemmilla makuyhdistelmillä. Ehkä kuitenkin odotan, että kakulle löytyy joku käyttötarkoituskin. Tätä kun jouduttiin tuhoamaan urakalla ihan kotivoimin...
Kommentit
Lähetä kommentti