Unikoulun uusintayritys

Tämä meidän perheen Viimeinen Vauva aka Poika Pienimmäinen on saanut nauttia melko pitkään vanhempiensa hentomielisyydestä. Joskus toukokuussa meillä jo pidettiin unikoulua, ja aivan ihmeen helpolla saatiin silloin yösyötöt loppumaan. Tai no, aamukuuden jälkeen todettiin ettei uni enää tule ilman apua, joten silloin nappula sai syödä kerran, mutta tämän jälkeen sitten unet jatkuivat vielä pari-kolme tuntia.

Tulipahan sitten pitkä kuuma kesä monine kyläilyineen ja vierailuineen.  Isommalla Poika Erityisellä on sellainen(kin) erityispiirre, että jos hän herää, uni ei välttämättä tule enää takaisin. Yöllistä aakkoslaulujen maratonia kun todellakin halutaan välttää, niin turhia herätyksiä Poika Erityisen kanssa on kartettava viimeiseen saakka. Eli kun koko perhe nukkui kesällä monesti samassa huoneessa, ja välillä jopa samassa sängyssä, tassuttelut vaihtuivatkin taas tissittelyihin.

Ja siinäpä se Poika Pienimmäinen nyt sitten taas on tyytyväisenä levännyt. Poikittain meidän sängyssä - rinta tiukasti suussaan ja pienet jalat antamassa napakkaa potkua Miehen naamatauluun. Hermohan siinä on mennyt vähitellen, joten ihana kamala unikoulu on taas täällä!

Jotain edistystä tässä toki on jo tapahtunut viime unikoulun ansiosta, nimittäin nyt nukutuksen saa jo hoitaa kumpi vain vanhemmista, ja Poika Pienimmäinen on pystytty hurjan möyrinnän jälkeen tapahtuvan nukahduksen jälkeen nostamaan omaan sänkyynsä. Uskokaa pois, se muutama tuntikin hänen nukkuessaan tuossa omassa sängyssään on tuntunut melko juhlalliselta. (Oikeastaan se vapauden huuma on ollut niin huumaavaa, etten malttaisi itse mennä nukkumaan enää ollenkaan...)

Mutta nyt sitten tosiaan ajateltiin pistää uusin voimin tämäkin nuori mies ruotuun. Ja tällä kertaa ihan jopa opettaa nukahtamaan sinne omaan sänkyyn. Toivottakaa onnea!