Ruby-suklaata, maitosuklaata ja mustaherukkaa


Rubysuklaa-maitosuklaa-mustaherukkakakku

Lempiväristäni johtuen otin melko innolla vastaan viime vuoden uutiset ruby-suklaasta, tai rubiinisuklaasta, niinkuin sitä jossakin olen nähnyt myös nimitettävän. Tähän saakka kuitenkin kesti, että hankin kyseistä suklaata niin ison määrän hyppysiini, että sitä riitti leivontaankin saakka.

Suklaan makuparina mustaherukka toimii mielestäni loistavasti, joten tähän vuodenaikaan se oli melko luonteva valinta. Myös värimaailma käy hyvin yksiin. Ruby-suklaa on kuitenkin sen verran miedomman makuinen, ja maitosuklaasta tehty kreemi mielestäni taas lähes taivaallista, joten halusin kakkuun näiden kahden kreemin yhdistelmän.


Sulatettua ruby-suklaata

Kakun tein puutarhajuhliin noin kahdellekymmenelle henkilölle. On aina yhtä haastava arvioida kakun riittävyyttä, mutta tällä kertaa voi jälkikäteen sanoa, että meni kyllä ihan nappiin. Paistoin kakkua varten gluteenittoman suklaakakkupohjan kahdessa 19 cm vuoassa ja leikkasin ne kahteen osaan. Käytän nykyään gluteenittomat kakkupohjat aina pakastimen kautta, niin leikkaaminen on tosi paljon helpompaa, eikä tarvitse murehtia murtumista. Kasaan kakun aina myös  korkeaan rengasvuokaan, niin reunoista tulee tosi tasaiset, eikä kreemi pursu yli.

Kakun väleihin keitin tuoreesta mustaherukasta, mustaherukkalikööristä ja hillosokerista siirapin. Voikreemit tein suunnilleen suhteessa 100 g voita - 1 dl tomusokeria ja 100 g suklaata. Ja kolmeen väliin meni tietysti kolminkertainen annos. Voikreemin päälle upotin vielä melko tiiviisti tuoreita mustaherukoita aina ennen seuraavaa kakkukerrosta.

(Koskahan muistaisin alkaa muuten ottaa vaihekuvia leivonnasta?)

Pohdin pitkään, uskallanko kokeilla rubysta kakun päälle suklaaganachea, mutta päätin sitten rohkaistua. Ehkä pikkuisen tunkkainen tuosta väristä kuitenkin tuli, joten kakku sai tahtomattani hieman syksyistä vivahdetta. Myös testaamani ruusukultasuihke oli enemmän kuparista kuin rosaa värimaailmaa, joten syysvaikute senkun syveni.

Tässä vaiheessa maitosuklaakreemiraita näytti vähän orvolta, joten tein kakun päälle maitosuklaasta lehtikoristeita ja sydämiä. Paljon järkevämpäähän nämä koristeet olisi tehdä tummasta suklaasta, mutta nyt halusin tämän väristä. Ja onneksi oli viileä päivä, niin koristeet eivät sulaneet. Koska en ollut kovin tyytyväinen ganachen ulkonäköön, ripottelin sitten kaiken päälle vielä erilaisia koristehippuja.

Jälleen kerran tuli huomattua sama homma: vaikkei jossakin vaiheessa kakku omaa silmää niin miellyttäisikään, niin kyllä lopputuloksesta usein silti tulee ihan hieno. Itsekin pääsin kakkua maistelemaan ja oli kyllä tosi onnistunut makumaailma.


Kommentit

Suosituimmat tekstit