Kevätperin tortut (eli keväiset tortut runebergin tapaan)

Sain Tyttö Esikoiselta sellaisen okeiäititosikiva-katseen, kun hykertelin innoissani tästä keksimästäni leivosten nimestä. Mutta siis eikö olekin nerokasta? Vähän niinkuin rune-BERGin, mutta kun näissä on rapar-PERIa ja kaikki on vähän silleen nurin-PERIn ja kun on kevät, niin siitä tuli kevätperin, joten siis ihan huikeaa, eikös joo? 

Totuuden nimissä mun puolustus kaikkiin nerokasta ja hassun hauskaa keksimistä vaativiin juttuihin on aina ollut se, että jos olisin erityisen luova ihminen, tuskin olisin sillä alalla, millä olen. Joten koittakaa kestää - Kevätperin tortut ovat täällä!

Kevätperin tortut eli keväiset tortut Runebergin tapaan

   

Joku jo saattaa muistaakin, että mun lempileivonnainen on Runebergin torttu. Olin keskiviikkoiltana kohtuullisen myöhään kaupassa etsimässä jotain pientä kivaa nimipäiväylläriä sille aiemmin mainitulle tyttärelleni, kun pysähdyin niille sijoilleni valmisleivonnaishyllyn eteen. Siinä oli rivissä Elosen jotain kevättorttuja, jotka olivat ruunareiden muotoisia, mutta päällä oli sitten keltainen tomusokerikuorrutus. Kaikki muut ajatukset hävisivät sillä samalla hetkellä päästäni, ja tajusin siitä muodosta, että ei hitsi, myös Runebergin torttuja voisi varioida kaikkiin eri vuodenaikoihin!

Makuina niissä kaupan tortuissa oli tietysti sitruunaa. Jotenkin en tykkää, että ainoa kevään maku tuntuu olevan sitruuna. No ehkä se tulee helposti keltaisesta ja pääsiäisestä, mutta omiin ykköslemppareihin se ei leivontamaailmassa todellakaan kuulu. (Paitsi mun kerran tekemä salmari-sitruunatäytekakku oli kyllä ihan järjettömän hyvää!) 

Mutta siitä leivonnaishyllyltä lähti mun päässä pyörimään sen verran maaninen ajatusketju, että sitä ei ollut enää pysäyttämistä, ja päätin lähteä varioimaan omasta ruunarireseptistäni jotain keväisempää. (Niin ja alkuperäinen ohjehan löytyy siis täältä.) Torttujen kevätasua suunnitellessa päätin, että kaneli pitää ainakin jättää pipareista pois ja tumma siirappi vaihtaa vaaleampaan. Ja tortuista ehkäpä pitää myös fariinisokeri vaihtaa valkoiseen. Vähän kyllä jännitti, jääkö sinne vielä riittävästi makuja, mutta päätin lähteä kokeilemaan. Sitten tuli vielä mieleen, että mulla on joskus ollut ihana sitruunamelissaa sisältävä porkkanakakun ohje, joten nappasin sitäkin ruukun mukaan kaupasta.

Olen joskus aiemminkin tehnyt kevätpiparkakkuja ilman kanelia ja vaalealla siirapilla, joten syöksyin kotona takkia riisumatta hellaan ääreen tekemään tätä vaaleaa piparitaikinaa. Mausteena käytin tällä kertaa inkivääriä ja vaniljaa. Näin jälkikäteen ajatellen en ole ihan varma, olisiko lopputulos maistunut kovin erilaiselta, jos olisin käyttänyt jotain valmiita murokeksejä, mutta sehän ei tietysti sillä hetkellä käynyt päinsä. 

Onneksi piparitaikinan piti jäähtyä seuraavaan iltaan, niin tämän leipurin oli pakko painella pehkuihin odottamaan seuraavaa iltaa. Torstaina sitten paistoin ensin piparit ja murskasin ne saman tien torttutaikinaan. Käytiin kerman paksuntamiseen sitruunamehua ja sitruslikööriä, ja voin kanssa sulattelin 75 g mantelimassaa, koska siitä sain helmikuussa niin hyviä kokemuksia. Sokeri oli tosiaan pelkkää valkoista ja lopuksi silppusin taikinaan vähän sitruunamelissaa. 

Aluksi ajattelin kostuttaa tortut vaniljaliköörillä, mutta koska Galliano-pulloni viimeinen sijainti ei ollut ihan tarkassa muistissa, päädyin kostutuksessa Triple secin ja itsetehdyn raparperiliköörin yhdistelmään. Ja tietysti riittävästi tomusokeria, loraus sitruunamehua ja pari lorausta kuumaa vettä. Tortut sai muhia nurinpäin ensimmäisen yön ja aamulla kävin kääntelemässä ne sitten oikein päin tasoittelemaan kosteutta. 

Tortut on maustettu sitruunamelissalla ja raparperilla

Ennen tarjoilua tortut saivat pinnalleen vielä raparperihillon ja kevyesti mintun makuisen tomusokerirenkaan. Yhdistelmä oli mun mielestä aivan ihana ja näitä teen ehdottomasti toistekin. Kuorrutuksen väriksi valikoitui nyt haaleanvaaleanpunainen, vaikka tätä kyllä tosi pitkään puntaroinkin. Seuraavassa versiossa se olkoot jotain ihan muuta. Vol 2. seuraa kyllä ihan varmasti, tai sitten ryhdyn jo miettimään syysversiota.