Mansikkakakku mascarponetäytteellä
Elokuun lopulla sain leipoa rippijuhlakakkua noin 40 henkilölle. Mielessäni olin toki jo ajatellut jotain ihan muuta, mutta sitten rippilapsi yllätti toivomalla mansikkakakkua. Tämän kuullessani toistin vielä hämmästyneenä ääneen, että "Siis ihan tavallista mansikkakakkua?" Kyllä. Ja pitihän sitä sitten päivänsankarin saada haluamansa kakku. Ainakin melkein.
Enhän minä nyt kuitenkaan ihan tavallista mansikkakermakakkua voinut tehdä. Ensinnäkin halusin tehdä vain yhden näyttävän kakun, ja ettei tulisi suuria säilytys- ja kuljetusvaikeuksia, halusin sen mahtuvan 30 x 40 cm alustalle. Veikkailin, että tavallisena sokerikakkuna tuon kokoinen kakku ei välttämättä olisi väkimäärälle riittävä, sellaista kun hötöisempänä syödään aina isommat palat.
Halusin myös tehdä kakun suhteellisen stressittömään pisteeseen jo hyvissä ajoin, ja koska olen itse tosi herkästi aina maistavinani kermavaahdossa jonkun sivumaun, en halunnut kakkuun kermavaahtoa. Lisäksi perinteisen kermavaahtosokerikakun kanssa mietin myös aina, onko se nyt liian kuivaa vai liian kosteaa, ja kuka tykkää mistäkin, joten vähän tiiviimpi vaniljakakkupohja ja mascarponetäyte sopi tähän tarkoitukseen aivan erinomaisesti.
Minulla oli siis 30 x 40 cm kakkualustaa piirun verran isompi uunipannu, jolla pohjia paistoin. Kakkuun tuli kolme täytekerrosta eli tarvitsin neljä kakkulevyä. Ja koska tämän taikinan valmistus on niin helppoa, tein jokaisen kerroksen erikseen, enkä lähtenyt testailemaan taikinan odotuskykyä.
Alunperin olen kirjoittanut vaniljakakkupohjan reseptin niin, että siitä riittää sopivasti isolle uunipannulle, joten yhtä tuollaista 30 x 40 pohjaa varten vähensin ohjeen aineksista neljäsosan. Yllättävän nopeasti sitä sitten nämä neljäkin pohjaa valmistui. (Tai no itse asiassa tein niitä jopa viisi, koska en ollut ihan varma, kuinka korkean kakun halusin tehdä...)
Mascarponetäyte on nopea valmistaa ja se sopii tämän pohjan kanssa täydellisesti. Kakusta tuli kehuja monelta eri taholta, ja eräs iäkkäämpi rouvashenkilö ei olisi millään malttanut lopettaa kakun sopivan kosteustasapainon ylistämistä. Tässä vaniljakakkupohjassa tosiaan on sellainenkin hyvä puoli, että sitä ei tarvitse kostuttaa, vaan se itsessään on juuri täydellisen kosteaa.
Kakun jokaiseen väliin laitoin täytteeksi
1,5 prk laktoositonta mascarponea ja
2 prk maustettua rahkaa
Nämä ainekset sekoitellaan lusikalla sekaisin eli mitään ei tarvitse taaskaan vatkata.
Ensimmäisessä ja kolmannessa välissä kakussa oli mascarponen kaverina mansikkarahkaa ja keskimmäisessä vaniljarahkaa. Mansikkarahkakerrosten pohjalle sudin itse keittelemääni mansikkasurvosta antamaan lisämakua ja väriä. Vaniljakerrokseen lisäsin taas täytteeseen n. puoli desiä kinuskikastiketta ja lopuksi painelin täytteen päälle mansikanpalasia.
Jos mahdollista, kakku kannattaa koota reunavuokaan. Tällöin sen voi täyttämisen yhteydessä painella suoraksi ja tiiviiksi, eikä tarvitse pelätä, että täytteet pursuavat kerrosten välistä ulos. Kakun täyttäminen on syytä tehdä päivää ennen, jotta kakun maku ehtii tiivistyä ja tasaantua, ja täytteet ehtivät asettua.
Suorakulmaisessa kakussa on helppo leikata reunat siisteiksi, jolloin täytekerrokset näkyvät kauniisti, mutta toki ne voisi päällystää myös kreemillä tai kermavaahdolla. Itse leikkasin reunat, ja tätä ajatellen olin laittanut leivinpaperisuikaleet suojaamaan alustan reunoja jo ennen kakun kasaamista.
Pursotin kakun pinnan vaahdotetulla mascarponen ja vispikerman seoksella (1/2 prk mascarponea ja 2 dl vispikermaa). Lisäksi käytin valkosuklaalla koristeltuja mansikkalohkoja, valko- ja rubysuklaasta tekemiäni koristeita ja sokerimassasta muovailemiani ruusuja. Lopuksi minulla on aina tapana viimeistellä kakut strösselilaatikkoni aarteilla eli tällä kertaa suklaahelmillä, pehmeillä sokerihelmillä ja muilla koristeilla. Ja lopputuloksen viimeisteli sitten ristikoriste.
Päivänsankarin sanoin tää kakku on ihan sairaan hyvää!
Enhän minä nyt kuitenkaan ihan tavallista mansikkakermakakkua voinut tehdä. Ensinnäkin halusin tehdä vain yhden näyttävän kakun, ja ettei tulisi suuria säilytys- ja kuljetusvaikeuksia, halusin sen mahtuvan 30 x 40 cm alustalle. Veikkailin, että tavallisena sokerikakkuna tuon kokoinen kakku ei välttämättä olisi väkimäärälle riittävä, sellaista kun hötöisempänä syödään aina isommat palat.
Halusin myös tehdä kakun suhteellisen stressittömään pisteeseen jo hyvissä ajoin, ja koska olen itse tosi herkästi aina maistavinani kermavaahdossa jonkun sivumaun, en halunnut kakkuun kermavaahtoa. Lisäksi perinteisen kermavaahtosokerikakun kanssa mietin myös aina, onko se nyt liian kuivaa vai liian kosteaa, ja kuka tykkää mistäkin, joten vähän tiiviimpi vaniljakakkupohja ja mascarponetäyte sopi tähän tarkoitukseen aivan erinomaisesti.
 |
| Mansikkakakku mascarponetäytteellä |
Minulla oli siis 30 x 40 cm kakkualustaa piirun verran isompi uunipannu, jolla pohjia paistoin. Kakkuun tuli kolme täytekerrosta eli tarvitsin neljä kakkulevyä. Ja koska tämän taikinan valmistus on niin helppoa, tein jokaisen kerroksen erikseen, enkä lähtenyt testailemaan taikinan odotuskykyä.
Alunperin olen kirjoittanut vaniljakakkupohjan reseptin niin, että siitä riittää sopivasti isolle uunipannulle, joten yhtä tuollaista 30 x 40 pohjaa varten vähensin ohjeen aineksista neljäsosan. Yllättävän nopeasti sitä sitten nämä neljäkin pohjaa valmistui. (Tai no itse asiassa tein niitä jopa viisi, koska en ollut ihan varma, kuinka korkean kakun halusin tehdä...)
Mascarponetäyte on nopea valmistaa ja se sopii tämän pohjan kanssa täydellisesti. Kakusta tuli kehuja monelta eri taholta, ja eräs iäkkäämpi rouvashenkilö ei olisi millään malttanut lopettaa kakun sopivan kosteustasapainon ylistämistä. Tässä vaniljakakkupohjassa tosiaan on sellainenkin hyvä puoli, että sitä ei tarvitse kostuttaa, vaan se itsessään on juuri täydellisen kosteaa.
Kakun jokaiseen väliin laitoin täytteeksi
1,5 prk laktoositonta mascarponea ja
2 prk maustettua rahkaa
Nämä ainekset sekoitellaan lusikalla sekaisin eli mitään ei tarvitse taaskaan vatkata.
Ensimmäisessä ja kolmannessa välissä kakussa oli mascarponen kaverina mansikkarahkaa ja keskimmäisessä vaniljarahkaa. Mansikkarahkakerrosten pohjalle sudin itse keittelemääni mansikkasurvosta antamaan lisämakua ja väriä. Vaniljakerrokseen lisäsin taas täytteeseen n. puoli desiä kinuskikastiketta ja lopuksi painelin täytteen päälle mansikanpalasia.
Jos mahdollista, kakku kannattaa koota reunavuokaan. Tällöin sen voi täyttämisen yhteydessä painella suoraksi ja tiiviiksi, eikä tarvitse pelätä, että täytteet pursuavat kerrosten välistä ulos. Kakun täyttäminen on syytä tehdä päivää ennen, jotta kakun maku ehtii tiivistyä ja tasaantua, ja täytteet ehtivät asettua.
Suorakulmaisessa kakussa on helppo leikata reunat siisteiksi, jolloin täytekerrokset näkyvät kauniisti, mutta toki ne voisi päällystää myös kreemillä tai kermavaahdolla. Itse leikkasin reunat, ja tätä ajatellen olin laittanut leivinpaperisuikaleet suojaamaan alustan reunoja jo ennen kakun kasaamista.
Pursotin kakun pinnan vaahdotetulla mascarponen ja vispikerman seoksella (1/2 prk mascarponea ja 2 dl vispikermaa). Lisäksi käytin valkosuklaalla koristeltuja mansikkalohkoja, valko- ja rubysuklaasta tekemiäni koristeita ja sokerimassasta muovailemiani ruusuja. Lopuksi minulla on aina tapana viimeistellä kakut strösselilaatikkoni aarteilla eli tällä kertaa suklaahelmillä, pehmeillä sokerihelmillä ja muilla koristeilla. Ja lopputuloksen viimeisteli sitten ristikoriste.
 |
| Mansikkakakun koristelu |
Päivänsankarin sanoin tää kakku on ihan sairaan hyvää!
Kommentit
Lähetä kommentti